"I'd say everything points to the disappearance of the girl."

I'm back.
Päästin blogin kuolemaan hetkeksi, lähinnä koulun takia.

Tilanne tällä hetkellä: Oon lihonnu. Kamalasti.
Lihoin lähinnä lääkkeiden takia. Mulla on lääkkeet kaksisuuntaiseen ja niitten yks ihanista sivuvaikutuksista on painonnousu. En oo ottanu niitä pitkään aikaan. Olin kyllä aika iloinen ja onnellinenkin välillä niitten aikana, pysy rankimmat mielialavaihtelut kurissa ja mulla oli hyvä unirytmikin, en heräilly joka yö useita kertoja enkä nähnyt ahdistavia unia.
Sitten pysähdyin okein kunnolla peilin eteen katsomaan itseäni, koko vartaloani..
Helvetin portit levähti auki, nätisti sanottuna.
Totesin että "Voi jumalauta nää vaatteet puristaa eikä mee päälle melkeen ollenkaan, reidet hinkkaa yhteen ja vatsa on makkaroilla."

Unirytmi on perseellään taas, itken itteni uneen ja alotin taas viiltelemään.
Sanoin itselleni lääkkeiden lopettamisen aikana, että mä oon mielummin laiha, sairas ja hullu kuin että joudun tuskastuneena ettimään kaikki vaatteeni jonai XL kokoisina ja mikään ei näytä hyvältä.

Tuolla noi lääkkeet on tyynyn takana piilossa. Otan unilääkkeita vain sitten kun oikeesti tarviin ja silloinkin vaan pienen määrän.

Nyt sitä vasta osaa arvostaa sitä painoa ja kokoa mihin ennen lääkkeitä pääsin.
Se silloinen 75kg kuulostaa nyt sulosoinnuilta mun korviin ja sinne aion nyt päästä takaisin, jotta viimein tavoitan sen kauan himoitun 65kg.

Sanohan se lääkäri mulle onneks, että voin ottaa niin lääkkeitä aina sillon kun tarviin, mut mä pelkään niit jo ihan tarpeeks, että "sillon kun tarviin" kuulostaa ihan liian paljolta mun korvilleni.

Loppuun vielä yks kappale jonka sanotukset kuvaa hyvin tätä hetkeä:

The masks they slide to reveal a new disguise.

Tässä sitä taas mennään.
Huutamista ja tavaroiden viskomista. Syyttelyä.
Olen liian negatiivinen, en tajua asioita tarpeeksi hyvin.
"Jos et ala tajuamaan mä lähen ja en ikinä tule takaisin." Mun puolesta voisikin lähteä ja jättää mut rauhaan. Miks mun pitäisi kestää manipuloimista. Narsisti joka tekee ittestään aina marttyyrin.
Hänhän se tässä on sorrettu ja väärin ymmärretty...

Pyydän että jättää mut rauhaan eikä koske: Lisää huutoa.
Pistän kylppärin oven lukkoon niin ei aikaakaan kun sitä tiirikoidaan avaimella auki.

Jos mä vain saisin töitä, rahaa ja oman asunnon...
Ihan sama kuinka paljon lähetän työhakemuksia, vastaus on aina sama: "valitettavasti valinta ei osunut nyt juurin sinun kohdallesi."
Ihan tuttua jo... Olen juuri se joka valittiin aina viimeisenä mukaan joukkueeseen, sama jatkuu näköjään aikuisenakin.

Mä vihaan alkoholia ja sitä mitä se tekee ihmisille.
VIHAAN.

Mene pois.

Zombies, run!!

Yhä ollaan elävien kirjoissa.
Koulu alkoi ja hyvin on tähän asti sujunut. Mikäs siinä tuijotella kauniita ja laihoja ihmisiä 4 päivää viikossa. Oikeesti! Laihduttaminen on suorastaa helppoa kun on live thinspoa.
Ne mun luokkalaiset on kylläkin olleet aika huolestuneen oloisia kun en syö tauoilla mitään, tai vaan yhden banaanin taikka juotavan jugurtin...

Huomenna salille pienen paussin jälkeen.
Ja psykalle.
Sitten vielä koiran kanssa ulos.

Hankin viimein puhelimeen sellaisen sovelluksen kuin: Zombies, run!
Olen kuullut pelkkää hyvää siitä. Hinta pyörii siinä 5e lukemissa, ei paha sinänsä.
Ajattelin huomenna kokeilla sitä!
Tässä vielä video kyseisestä sovelluksesta:

Run!

Miten tässä käy aina niin että unohdan blogin ihan kokonaan. No ei sillä että tätä muutenkaan kukaan noteeraisi, mutta pidän elossa tätä silti.

Elämä menee miten menee nyt. Lihon, lihon vielä enemmän ja sitten laihdun taas hieman.

Aloitin nyt jälleen Skinny Girl Dietin ja voin tyytyväisesti ilmoittaa että olen pysynyt kalori rajoituksissa ja liikkunut.

Missiona olisi ostaa kunnon lenkkarit niin voi huoletta mennä lenkille, ilman sitä että jalat on rakoilla huonojen kenkien takia... :')

Sain hommattua myös kunnon älypuhelimen ja latasin siihen Endomondo nimisen sovelluksen. Sen mukaan poltin eilen 40min reippaalla kävelyllä 191kcal. Unohdin kyllä asettaa siihen oman pituuden ja painon ennen käyttöä, niin tiedä nyt kuinka tarkka tulos toi oli. Mutta suosittelen silti tota sovellusta vaikka vaan kerran sitä olen käyttänyt!

Tänään taas salille ja koiran kaa lenkille.
Musta tulee vielä laiha ja ihana.

"The dreams in which I'm dying are the best I've ever had"

Päätin viimein hyödyntää personal trainer mahdollisuutta jonka sain kun liityin vuodeksi kuntosalin jäseneksi. 
Sali treenaus + dieetti + työ missä joutuu liikkumaan paljon = eiköhän tällä lähde ihra liikkumaan...
Fyysinen duuni kyllä kanssa väsyttää ihan älyttömästi ja työpäivän jälkeen tuskin paljoa jaksaisi tehdä, mutta pakotan itseni kuitenkin.
Tänään tosin jäi sali välistä. Oli niin paljon kaikkea mieitittävää ja hieman masensi aiheet mistä keskustelin psykan kanssa. Mun ei oo ikinä ollu helppo jutella mun koulukiusaamisista ja läheisen ihmisen masennuksen vaikutuksista mun elämään... Tarkemmin sanottuna mun ei ole ollut ikinä helppo puhua mistään omista kokemuksista ja tunteista, paitsi tällein anosti netissä missä kukaan tuskin tunnistaa mua... mutta ei siitä sen enempiä.

Ketuttaa kun ei taas tunnu vaatteet hyvältä päällä ja olo on tukala. Peili kuva haistattaa pitkää paskaa ja mieli haukkuu omaa kehoa 24/7.. Jotain on pian saatava aikaseksi ettei mun pahin pelko toteudu.
Kiitos SH kun piinaat minua<3

 

Inside my mind

Viimeistään siinä vaiheessa, kun edellis kesänä päälle menneet kokoa 38 olevat shortsit eivät enään mahdukkaan, tajuaa lihonneensa muodottomaksi ihra vuoreksi. Nyt vasta osaan arvostaa sitä 76kiloa mihin pääsin silloin aikoja sitten.. Silloin, en niinkään. Mun on opittava ottamaan rauhallisesti ja jatkettava dieettiä ja kuntoilua kunnes oon tyytyväinen omaan painoon... Eli tuskin milloinkaan, mut aina voi toivoa ja edes yrittää. 

Näin kahta kaveria tässä pari päivää sitten, ja kummatki tottakai ihan älyttömän laihoja keijukaisia. Sain mun olon tuntumaan 5 kertaa isommalta kuin mitä olen. Mä en välillä pysty uskomaan että musta tulee ikinä yhtä laihaa. Ajattelen jatkuvasti, ettei se ole mahdollista... Vaikka oonki alkujaan ns. "syntynyt laihaksi" ja sitten kaikki levahti käsiin ja lihoin. Olin kyllä niin nuorikin niihin aikoihin, etten edes muista millasta on olla laiha, mutta oon varma, että se tunne on taivaallinen... 

Mä varmaan leikin laihdutus -leikkiä kuolemaan asti.

Nothing.

Toukokuu alko ja sali käynnit loppu. Ehkä otan tämänkin kuun jäsenyyden salille, jos resurssit sallii.. Täytyy sanoa että ei paino pudonnut yhtään! Sen sijaan se kyllä nousi toiset 2kiloa... jes jes. 

Tänään kuitenkin lähti käyntiin 246810 dieetti, että jos sillä saisin nyt jotakin hyvää aikaiseksi. Huomenna siis 400kcal..

En kyllä tiedä miten pystyn olla syömättä liikoja pitemmän aikaa kun äiti on alkanu vähän kiinnittämään huomiota mun syömisiin. Perkeleen ahdistavaa sellainen. Se on mulle muutamia kertoja sanonut ihan yhtäkkiä: "älä hommaa itteles mitään anoreksiaa." Voin kun voisin luvatakkin etten sellasia ittelleni "hanki."

Aivot raksuttaa ylikierroksilla, että miten onnistun pienen valvonnan alaisena syömään kalori rajoitusten mukaan... kai sitä sitten jotenkin selviää :/ Valittelenko huonoo oloa tai mitä häh.. En jaksa miettiä nyt kun olotila on ihanan... mitään sanomaton. Vois lillua ikuisuuden tällasessa tunnottomuudessa.