Weightless

Odotan innolla maanantaita. Nimittäin hommasin ittelleni kuukauden salijäsenyyden ja aion käydä 5 päivänä viikossa koko kuukauden ajan siellä. Samalla pistän totaalisen herkkulakon käyntiin. Mä aion laihtua! Otin tavoitteeksi 65kiloon kuukaudessa. Toivon että onnistun nyt tässä.

Menetin hyvät yö unet muutamiksi päiviksi kun riitelin parhaan kaverini kanssa... Päästiin nyt jo puheväleihin mut se vaikuttaa vielä tosi oudolle jotenkin. Ollaanhan me kyllä ennenkin riidelty ja aina ollaan asiat saatu sovittua. Rakastan sitä kuitenkin kuin se olisi mun sisko. Varmaan särkyisin miljooniksi palasiksi jos meillä menisi välit lopullisesti poikki.

Huomenna on taas keskustelua psykologisella poliklinikalla. Jännittää ihan liikaa, mikä edesauttaa varmasti vielä lisää sitä, etten saa taaskaan nukuttua kunnolla.  Lääkkeetkin on melkein loppu. Mä en tiedä mitä me siellä oikein tehdään tai puhutaan. Mulla on nyt jokin uusi henkilö jolle juttelen ja kelaan päässäni jatkuvasti, että millainen ihminen sieltä paljastuu ja pelottaa jos se onki jokin ihan hirveen kamala ja ilkeä.. Mutta huomenna se sitten vasta selviää.

Koitan olla tarttumasta terään. Nyt en saa viillellä. En missään tapauksessa.

Mad world

Mua ahdistaa olla tässä kropassa. Oli mitä tahansa vaatetta päällä, niin siltikin on tukala olo ja vihaan itteäni. Koitan tuudittaa itseäni ajattelemalla, ettei tämä paino ole ikuista, vaan karistan sen pois itsestäni. Söin taas tänäänkin liikaa ja pidin treffit lattiakaivon kanssa. 
Periaatteessa täysin hyödytön juttu, kun en paljoa saannut tulemaan ylös ja muutenkin jännitti jos joku kuulee, vaikka ihan hiljaa olinkin.

Huomenna kuitenkin taas salille. Aion liikkua kuin hullu! Mä en pääse etenemään parempaan suuntaan ellen tee asialle jotain. Käyn täyttämässä vesipullon ja aina kun alkaa tekee jotain mieli, pakotan itteni juomaan sitä vettä niin kauan kunnes mieliteot katoaa.
Tyhmä suunnitelma varmaan, muttei mulla muutakaan ole.

Teen tänäänkin 100 vatsaa ennen kuin menen nukkumaan.

We're all a little insane

Oon saannu otteen taas syömisestä,  vaikkakin mulla on nyt sellainen lääkitys, mikä nostattaa ruokahalua. Mutta en ole tyytyväinen, että pääsin kuitenkin jo lihomaan muutamia kiloja... Olen yhä muodoton lyllerö.
Laitoin jonkin aikaa sitten yhden salin sivuille tietoni, että saan 3 ilmaista kokeilukertaa :) Jännittää.. Meen tänään illalla sinne. Toivottavasti siellä ei ole kauheasti ihmisiä.

Asetin ittelleni myöskin uuden tavoitteen: eroon sosiaallisten tilanteiden pelosta ja sitten aloitan potkunyrkkeilyn uudelleen. Ikävä sitä lajia. Hammassuojat mököttää yksin rasiassaan kun niille ei ole tällähetkellä käyttöä...

Ollaan puhuttu paljon kaksisuuntaisesta psykiatrisella ja kaikki ns. "oireet" osuu mun kohdalla ihan nappiin. Ja ukilla kuulemma oli ja äitillä kans vaikuttais olevan rajatapauksena. Jännää ja silleen.

Ja tosiaan sain jo reseptinkin tasottavaan lääkitykseen. Oon kuulema muuttunut sen jälkeen kun aloin niitä ottamaan... Mulle sanottiin myös, että kakssuuntanen on aika yleistä taiteellisille ihmisille. Myönnän kyllä että kun on vähän hullu niin löytyy piirtämisen aihetta vaikka kuinka paljon :D: